Tuulimunavauva

Tänään oli rakenneultra. Jännitin tätä hieman etukäteen. Pelkäsin, että jos sieltä kumminkin löytyy jotain poikkeamia sydämestä tai jostain. Mutta kaikki näytti olevan hyvin. Meillä oli aivan ihana ultralääkäri. Hän ensin kävi läpi vauvan päästä varpaisiin ja samalla selosti koko ajan, mitä nyt tutkitaan ja miltä sydämen kuuluu näyttää ja niin edelleen. Oli ihanaa, ettei tarvinnut katsella vain ruutua hiljaisuuden vallassa monta kiduttavaa sekuntia ja miettiä itsekseen, että mitä nyt tapahtuu. Sai saman tien kuulla, että kaikki näytti ihan hyvältä. Lopuksi tämä lääkäri sitten katsoi kaikki samat jutut vielä uudelleen hiljaisuudessa läpi, että varmasti ei jäänyt mitään huomaamatta. Hän myös osasi antaa aikaa pelkästään vauvan katselullekin ja kuvien ottamiselle. Aivan ihanaa! Vähän aikaa sai vain ihastella, miten vauva laittoi koko ajan kättä naaman eteen. Hän tosiaan tykkää heilutella käsiään. Oli jopa vähän hankaluuksia saada nättiä profiilikuvaa hänestä, kun käsi oli jatkuvasti menos

Olen kuullut tarinoita tällaisesta ihanasta keskiraskaudesta. En ole kokenut sellaista itse. Aamuisin on vieläkin huono olo, mutta se tuntuu keskittyvän nyt vain sinne aamuun. Sitten kun on saanut aamupalan syötyä se pahoinvointi katoaa. Sen sijaan on ihan vaan muuten raskas ja hankala olo. Kävin juuri vaa'alla ja totesin, että painoa on tullut tässä raskauden aikana noin viisi kiloa. Viisi kiloa! Se on tällaiselle pienelle naiselle aika paljon. Ei ihme jos on raskas olo, tai jos vatsa- ja selkälihakset on lujilla tällaisen lisäpainon kannattelun kanssa. On tämä niin hankalaa aikaa kaikin puolin. Tässä ei voi muuta kuin opetella armollisuutta itselleen. Nyt täytyy ottaa vähän hitaammin seuraavat kuukaudet, mutta sitten se helpottaa. Ja hei, ollaan jo puolivälissä! Pääsin jo näin pitkälle, kyllä sinne loppuunkin päästään.