Tuulimunavauva

Keskenmenon ja aiemmin tässä kuussa tapahtuneen valahduksen jälkeen olen tarkkailut oloani neuroottisen tarkasti. Onko otsa hieman lämmin? Onko vuoto jotenkin erilaista? Pahanhajuista? Näkyykö siinä häivähdys pinkkiä? Tuliko housuihin jotain? Hulahtiko? Tuntuuko pientä pistelyä? Kipua? Alkaako se kohta uudestaan? Tämä epävarmuus on niin raivostuttavaa. Pelkään että siellä vielä on jotain ja minä hetkenä tahansa se voi vain hulahtaa (ja sitten on taas housut veressä...). Pakko vain keskittyä johonkin muuhun. Ajatella jotain muuta.

Tänään olisit syntynyt, jos kaikki olisi mennyt hyvin Olisimme olleet onnellisia Olisimme rakastaneet sinua Mutta ei; se päättyikin kyyneliin Olet yhä rakas haavevauvani Olet aina ajatuksissani.

Luulin tosiaan, että 28.11.2019 alkanut vuoto oli kuukautiset. Okei joo, ne alkoivat kumman nopeasti keskenmenon jälkeen ja olivat omituiset, mutta toisaalta ajattelin, että ehkä kropallani menee hetki palautua ja siksi on ihan ymmärrettävää, jos ensimmäiset kuukautiset ovat jollakin tapaa poikkeavat. En muista miten viime kerralla ensimmäiset kuukautiset menivät keskenmenon jälkeen... Koska en muista mitään erikoista, niin varmaan ne olivat ihan normaalit. Nämä olivat kumman runsaat. Ne alkoivat äkisti ja loppuivat aivan yhtä nopeasti. Verta tuli sellainen n. viisi päivää, joka on ihan normaalia minulle. Noh. Itsenäisyyspäivänä selvisi, että eivät tainneet olla kuukautiset... Olimme sukuloimassa juhlapäivän kunniaksi, istun sohvalla ja kaikki on ihan ok. Ihan normaalia, ei kipuja, ei mitään. Yhtäkkiä tunnen, että jotain valahtaa pikkuhousuihin. Pahinta peläten ryntään vessaan ja vertahan se oli... Pikkuhousut veressä, sukkahousut veressä... Tunnen että vessanpönttöön tipahtaa muutam

Miten päästä yli surusta ja pettymyksestä? Miten käsitellä omia tunteitaan? Miten jatkaa tästä eteenpäin? Jokaisella on oma tapansa päästä yli menetyksestä. Tässä on muutamia keinoja, jotka ovat auttaneet minua. 1. Kuuntele musiikkia tai podcasteja Ensimmäisen keskenmenoni jälkeen kuuntelin David Bowien Blackstar -albumia. Vain se oli tarpeeksi synkkä ja sopi omiin synkkiin ajatuksiini. Toisen keskenmenon aikaan kuuntelin taas true crime -podcasteja. Bowien äänessä on jotakin lohduttavaa. Jopa hänen rakkausballadinsa ovat surua täynnä (lyriikat: As the World Falls Down ): As the pain sweeps through, Makes no sense for you Every thrill is gone Wasn't too much fun at all, But I'll be there for you As the world falls down Musiikki, podcastit, youtuben kissavideot... Tyyli on vapaa. Tärkeintä on saada ajatukset välillä pois murheesta. Et voi koskaan unohtaa sitä, mitä sinulle tapahtui, mutta sinä voit päästä siitä yli. 2. Puhu, kirjoita, käsittele Sinun ei tar

Keskenmenoista on aika vaihtelevasti tietoa internetin syövereissä. Toisessa lähteessä sanotaan, että 10 - 15 % raskauksista päättyy keskenmenoon, toisessa taas että 15 - 25 %. Todellisten määrien arviointi on hankalaa, koska kaikki keskenmenot eivät tule ilmi. Keskenmenon saanut henkilö ei välttämättä edes itsekään tiedä koskaan olleensa raskaana; kuukautiset vain alkavat ihan normaalisti. Joka tapauksessa yllättävän yleistähän keskenmenon saaminen on. Entä tuulimunaraskauden mahdollisuus? Toisella kerralla tuulimunaraskauden todennäköisyys on sama kuin ensimmäisellä kerralla. Kolmannella kerralla tuulimunaraskauden todennäköisyys on 20 - 40 %. Kolmannen keskenmenon jälkeen puhutaan toistuvasta keskenmenosta ja tällöin keskenmenon syitä voidaan alkaa tutkia tarkemmin. Toistuvissa tuulimunaraskauksissa syynä voi olla naisen ja miehen kromosomien yhteensopimattomuus , mutta toisinaan ( yhden lähteen mukaan n. 50 %:sta tapauksissa) syytä keskenmenoihin ei voida selvittää. Jos onge

Hei! Tiedän, etten ole ollut yhteydessä teihin kahteen aikoihin. Oikeastaan olen vähän niin kuin yrittänyt unohtaa teidän olemassaolonne suurimman osan aikuisikääni. Olen pahoillani siitä. Mutta nyt olisi asiaa. Ymmärrän, että teitä varmaan vähän suututtaa. Ajattelette varmaan: ensin se ei ole kiinnostunut meistä lainkaan, yrittää estää meidän luonnollisen toiminnan jollain pillereillä... Ja nyt yhtäkkiä alkaakin yllättäen kiinnostaa. Nyt kun se haluaa meistä jotakin. Ja minä ymmärrän tämän. Ihan luonnollista; ketä vain suututtaisi. Mutta minä toivon, toivon hartaasti, että voisimme haudata erimielisyytemme ja tulla juttuun. En minä teitä vihaa. En minä halua teistä eroon. Tiedän, että yritätte parhaanne juuri nytkin. Me olemme jo saaneet tuotannon kuntoon; se on hienoa! Tästä on hyvä jatkaa. Vielä kun saisimme pienet valuvirheet laadussa korjattua, niin kaikki on täydellistä. Olen varma, että pystymme tähän yhdessä. Me vielä nousemme tästä. Ystävällisin terveisin, Omistajan

Vuoden 2019 alussa aloin puolisoni kanssa hankkia lasta. Lopetin e-pillereiden käytön ja ennen kuin minulla ehti alkaa ensimmäiset luonnollisesti kuukautiset, olin jo raskaana. Mielessäni ajattelin, voiko tämä edes olla näin helppoa? Muistan kun kuukautiseni olivat olleet jo pari viikkoa myöhässä ja olin nuhan takia työterveydessä. Kerroin hoitajalle, että saatan olla raskaana. Hoitaja oli siihen skeptisenä: "Ne on varmaan vaan myöhässä." Olihan se aika outoa ajatella, että lopetan pillerit ja PAM olen jo raskaana. Mutta niinhän siinä kävi, että ei se ollutkaan helppoa. Ensimmäinen keskenmeno Toukokuun lopulla 2019 on ensimmäinen ultra, raskausviikolla 12. Lääkäri alkaa puhua: "Ja täällä näkyykin sitten – " Hiljenee äkisti ja sanoo: "Ei näykään." Ja sitten tulee ne sanat: "Olen niin pahoillani..." Ei tullutkaan vauvaa. Tuli keskenmeno. Kyseessä on tuulimunaraskaus. Raskaus ei ole lähtenyt liikkeelle oikein. Alkiota ei ole muodostunut,