Tuulimunavauva

Tänä aamuna tein negatiivisen raskaustestin. Kuin vääntääkseen veistä haavassa, kuukautiset alkoivat vain paria tuntia myöhemmin. Ei itkettänyt. Mutta harmittaa; kyllä kun näin jälkikäteen miettii, niin kyllä harmittaa. Päätimme puolison kanssa, että toinen saa tulla. Ja ei vain sitä; että me yritämme toista. Siinä on vissi ero. Sen sijaan, että vain antaisimme olla, harrastaisimme seksiä silloin tällöin ja emme edes ajattelisi asiaa, päätimme että kyllä me voidaan ihan paneutua tähän. Oikeasti vähän katsoa niitä ovulointihetkiä ja sopia yhteisiä lemmiskelyhetkiä. Itse olen ollut paljon halukkaampi saamaan vielä toisen lapsen, puoliso ei. Mutta lopulta hänkin siis käänsi päänsä. Perusteluina hän sanoi sen, että pikkulapsiarjessa on vähän vaikea vain spontaanisti mennä makkariin muhinoimaan (ei ihan näitä sanoja käyttäen), ja olen samaa mieltä. Mutta siis. Ensimmäinen raskaustesti tällä haavaa. Ensimmäinen kunnon yritys. En vieläkään ymmärrä, miten tässä näin kävi. Olin ihan varma, ett

Synnytys tapahtui raskausviikolla 39 +2 eli siis 14.4.2021. Laskettu aika oli 19.4. Mutta aloitetaan ihan alusta. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 12.4. alkoivat kipeät supistukset, jotka jatkuivat koko päivän. Kipu ei äitynyt missään vaiheessa niin suureksi, ettei sen kanssa olisi pärjännyt. Nojailin säkkituoliin ja yritin tehdä jotain viemään ajatukset pois kivusta. Illalla otin yhden panadolin jotta saisin nukuttua. Supistukset jatkuivat vielä aamulla. Kävin saunassa aamupäivästä ja lämpö auttoi kipuihin ihan selvästi. Sen jälkeen kipeät supistukset vähän niin kuin loppuivat kokonaan, mikä oli pieni pettymys. Olin jo ollut täysin siinä uskossa, että nämä nyt ovat niitä oikeita supistuksia ja kohta lähdetään sairaalaan. Tiistaina oli päivällä vielä neuvola-aika, joten kävimme siellä normaalisti. Kerroin supistuksista ja neuvolatäti oli sitä mieltä, että kyllä nuo ihan oikeilta supistuksilta kuulostivat ja että kyllä se vauva sieltä on jo tulossa. Varmuuden vuoksi varattiin viel

Eilen oli neuvolakäynti lääkärillä. Käytiin kaikki normiasiat: punnitus, verenpaine, sokeriarvot. Verenpainetta lupasin mittailla hieman kotioloissa, koska lääkärillä verenpaineeni näyttää aina mitä sattuu. Sokeriarvoissa ei ollut mitään sen kummempia. Yksi ylitys viikko pari sitten, mutta sekin täysin yksittäinen tapaus. Pääasiassa lukemat ovat olleet ihan raja-arvojen puitteissa.  Uutena asiana minulla on ollut näitä harjoitussupistuksia. Ensimmäisen kerran huomasin lauantaina, että nyt vatsa on kyllä erikoisen tuntuinen. En ollut tehnyt mitään urheillullista; vain loikoilin sohvalla käsitöitä tehden ja telkkua katsellen, kun supistukset alkoivat. Supistus tuntui vain vatsan tiukkenemisena, ei kipuna, joten päättelin homman olevan vain harjoitussupistus. Lääkäri oli samaa mieltä neuvolassa. Hän teki sisätutkimuksen ja totesi kohdunkaulan jo hieman pehmenneen, mutta kohdunkaula ei ole vielä lyhentynyt merkittävästi. Muutamia senttejä hän arvioi kohdunkaulan pituudeksi. Kyseli myös ole

Tällä viikolla oli maanantaina neuvola. Käynti kesti sellaisen noin vartin. Eipä ollut kauheasti mitään mistä puhua, koska sokeriarvot ovat pysyneet ihan hyvällä tasolla. Mitään ylityksiä ei ole ollut nyt jo useampaan päivään, ei edes niissä paastoarvoissa. Huomaan että alan olla jo vähän väsynyt tähän. Ja kun sanon väsynyt tarkoitan tietynlaista kyllästymistä. Kypsymistä. Alan olla kypsä tähän raskauteen. Olen todellakin kypsä tähän raskausdiabetekseen. Olen kypsä töihin (lasken päiviä äitiyslomaan, nyt niitä on 6 kpl). Haluaisin jo päästä seuraavaan vaiheeseen. Raskausdiabeteskin oli alkuun sellainen hauska, uusi projekti, vaikkakin ehkä vähän ärsyttävä ja harmittava. Mutta se oli jotain tekemistä tähän loppuun. Nyt sekin alkaa menettää hohtoaan, kun arvot ovat pysyneet rajojen sisällä, enkä ole oikeastaan tehnyt asian hyväksi mitään. Olen vain syönyt aika pitkälti sitä samaa mitä normaalistikin söisin ja tökkinyt itseäni neulalla. En ole päässyt kokeilemaan mitään villejä uusia kasv

Neuvolassa tänään oli pääpuheenaiheena raskausdiabetes. Nyt pari viikkoa mittauksia otettuani olen huomannut, että ainoat ylitykset ovat tapahtuneet paastorajassa eli päivän ensimmäisessä verikokeessa. Tähän saimme nyt jotain vinkkejä: yksi välipala lisää iltapäivään lounaan ja päivällisen väliin, sekä laadukkaampi iltapala. Neuvolatäti suositteli iltapuuroa. Jatkan nyt vielä samalla mallilla kokeiden kanssa eli joka toinen päivä ja parin viikon päästä katsotaan sitten taas uudelleen miten on mennyt. Toivon mukaan ei tarvitse mitään lääkitystä kuitenkaan aloittaa. Tänään alkaa myös raskauden viimeinen neljännes. Loppu häämöttää! En tiedä olenko vieläkään oikein sisäistänyt sitä, että jossain vaiheessa tämä loppuu ja vauva aloittaa elämän masun ulkopuolella. Onneksi olo on pysynyt kohtuu hyvänä, vaikka vatsa jo hieman painaakin ja haittaa liikkumista. Eiköhän tämä tästä, pikkuhiljaa...

No niin. Elikkäs sain tosiaan tiistaina tällä viikolla laitteet neuvolasta verensokerin tarkkailuun sekä hieman ohjeita siihen, mitä kannattaa syödä. Ylläri, se perus lautasmalli on ihan hyvä eli joka aterialla pitäisi syödä kasviksia ja niin edelleen. Ei mitään kummallista, aika perus asioita. Verensokeria tulisi siis tarkkailla neljä kertaa päivässä ja joka toinen päivä viikossa; ensin otetaan aamulla paastonäyte, sitten tunti aamupalan, lounaan ja päivällisen jälkeen. Laite toimii niin, että sormeen tehdään pieni reikä ja veritippa laitetaan koeliuskaan. Laite tekee loput. Helppoa. Aloitin tosiaan keskiviikkona kokeiden ottamisen ja heti ensimmäiseksi totesin, että sormistani on tosi vaikea saada verta. Minulla on aina ollut paksu veri, joten sinänsä ei mitenkään yllättävää. Aamulla jouduin tekemään jotain kolme reikää ennen kuin onnistuin. Veritipan tulee olla myös riittävän suuri. Pari liuskaa meni roskiin, koska tippa ei ollutkaan tarpeeksi iso tuloksen laskemiseen. Iltapäivästä

Tänään oli jälleen yksi neuvolakäynti. Viimeviikolla oli sokerirasitustesti ja tänään käytiin mm. sen tulokset. Ja yllätys: minulla on raskausdiabetes! Tämä tieto tuli aivan puun takaa. Meillä suvussa ei ole diabetesta. En ole ylipainoinen. Aloituspainoni oli täysin normaali. Ja silti sitten kävi näin. Onhan tämä ihan perseestä näin suoraan sanottuna. Mutta minkäs tälle voi. Jatkossa sitten täytyy syynätä tarkemmin mitä syö ja vähän väliä ottaa verinäytteitä... Huomenna saan tähän sitten lisää neuvontaa, että miten edetään. Lisäksi jotta kurjuus olisi maksimoitu, vauvelilla todettiin positiivinen veriryhmä. Joten sain piikin peppuun. Nyt on sitten kankkukin kipeä. Olihan tämä raskaus edennytkin ihan liian mukavasti tähän asti, että pakkohan tähän loppuun joku yllätyskäänne oli kirjoitettava.

Äitiyspakkaus saapui tuossa viimeviikolla loppuviikosta, joten viikonloppu meni tavaroiden hypistelyssä, ja vaatteiden pesemisessä ja silittämisessä. Yllätyin kyllä tuosta tavaran määrästä! Laatikko oli ääriään myöten täynnä tavaraa. Bodyja ja muita vaatteita osasin odottaakin. Yllättävää oli se, että mukana oli myös vilttiä ja lämpöpussia. Todella kattava tuo Kelan äitiyspakkaus, en voi muuta kuin suositella sen ottamista. Vaatteet olivat myös mielestäni oikein nättejä. Paljon vaaleita, kivoja värejä ja kuoseja. Sopivat hyvin sekä tytölle että pojalle. Puolisossakin alkoi jo huomata sisäisen isän heräävän. Kun olin laittamassa punaisilla ketuilla koristeltua vauvan pientä pussilakanaa pesukoneeseen, hän oli kovin huolestunut muuttuisiko lakana pinkiksi punaisten pyykkien joukossa. Hän meinasi jo, että pussilakana pitäisi pestä ihan erikseen tai peräti käsin. En ole kyllä koskaan kuullut hänen olevan yhtä huolissaan jostain pyykin pesemisestä. Suloista. <3 Tällä viikolla on vielä ti

Olin eilen jälleen kerran antamassa verinäytteen. Ilmeisesti jos äidillä on negatiivinen veriryhmä (kuten minulla), siitä voi tulla ongelmia, jos vauvalla on positiivinen veriryhmä. Joten sen takia pääsin tällaiseen ihanaan erikoissyyniin. Olen vähän piikkikammoinen ja en yhtään pidä verikokeista. Mutta minkäs tälle mahtaa. Tämän kertaisessa verikokeessa tutkitaan vauvan veriryhmä. Jos vauva on negatiivista veriryhmää, kaikki on kunnossa. Jos ei, niin sitten tehdään jotakin. Ilmeisesti saan ison piikin peppuun. Sitä odotellessa... Vauvan liikkeitä on alkanut tuntua nyt jo hyvän aikaa. Vähän liiankin kanssa, itse asiassa. Yhden kerran näin unta, että minua nipisteltiin kamalasti vasemmasta kyljestä ja heräsin siihen - huomaten että vauva potki minua vimmatusti vasempaan kylkeen. Ja se tosiaan tuntuu kuin kovalta nipistelyltä! Toisen kerran heräsin hätkähtäen todella kovaan iskuun, joka tuli oikeaan kylkeen. Ilmeisesti kylkiasennossa nukkuminen ei tule jatkossa onnistumaan. Jotenkin se,

Tänään oli rakenneultra. Jännitin tätä hieman etukäteen. Pelkäsin, että jos sieltä kumminkin löytyy jotain poikkeamia sydämestä tai jostain. Mutta kaikki näytti olevan hyvin. Meillä oli aivan ihana ultralääkäri. Hän ensin kävi läpi vauvan päästä varpaisiin ja samalla selosti koko ajan, mitä nyt tutkitaan ja miltä sydämen kuuluu näyttää ja niin edelleen. Oli ihanaa, ettei tarvinnut katsella vain ruutua hiljaisuuden vallassa monta kiduttavaa sekuntia ja miettiä itsekseen, että mitä nyt tapahtuu. Sai saman tien kuulla, että kaikki näytti ihan hyvältä. Lopuksi tämä lääkäri sitten katsoi kaikki samat jutut vielä uudelleen hiljaisuudessa läpi, että varmasti ei jäänyt mitään huomaamatta. Hän myös osasi antaa aikaa pelkästään vauvan katselullekin ja kuvien ottamiselle. Aivan ihanaa! Vähän aikaa sai vain ihastella, miten vauva laittoi koko ajan kättä naaman eteen. Hän tosiaan tykkää heilutella käsiään. Oli jopa vähän hankaluuksia saada nättiä profiilikuvaa hänestä, kun käsi oli jatkuvasti menos