Tuulimunavauva

Keskenmenon ja aiemmin tässä kuussa tapahtuneen valahduksen jälkeen olen tarkkailut oloani neuroottisen tarkasti. Onko otsa hieman lämmin? Onko vuoto jotenkin erilaista? Pahanhajuista? Näkyykö siinä häivähdys pinkkiä? Tuliko housuihin jotain? Hulahtiko? Tuntuuko pientä pistelyä? Kipua? Alkaako se kohta uudestaan? Tämä epävarmuus on niin raivostuttavaa. Pelkään että siellä vielä on jotain ja minä hetkenä tahansa se voi vain hulahtaa (ja sitten on taas housut veressä...). Pakko vain keskittyä johonkin muuhun. Ajatella jotain muuta.

Tänään olisit syntynyt, jos kaikki olisi mennyt hyvin Olisimme olleet onnellisia Olisimme rakastaneet sinua Mutta ei; se päättyikin kyyneliin Olet yhä rakas haavevauvani Olet aina ajatuksissani.

Luulin tosiaan, että 28.11.2019 alkanut vuoto oli kuukautiset. Okei joo, ne alkoivat kumman nopeasti keskenmenon jälkeen ja olivat omituiset, mutta toisaalta ajattelin, että ehkä kropallani menee hetki palautua ja siksi on ihan ymmärrettävää, jos ensimmäiset kuukautiset ovat jollakin tapaa poikkeavat. En muista miten viime kerralla ensimmäiset kuukautiset menivät keskenmenon jälkeen... Koska en muista mitään erikoista, niin varmaan ne olivat ihan normaalit. Nämä olivat kumman runsaat. Ne alkoivat äkisti ja loppuivat aivan yhtä nopeasti. Verta tuli sellainen n. viisi päivää, joka on ihan normaalia minulle. Noh. Itsenäisyyspäivänä selvisi, että eivät tainneet olla kuukautiset... Olimme sukuloimassa juhlapäivän kunniaksi, istun sohvalla ja kaikki on ihan ok. Ihan normaalia, ei kipuja, ei mitään. Yhtäkkiä tunnen, että jotain valahtaa pikkuhousuihin. Pahinta peläten ryntään vessaan ja vertahan se oli... Pikkuhousut veressä, sukkahousut veressä... Tunnen että vessanpönttöön tipahtaa muutam

Miten päästä yli surusta ja pettymyksestä? Miten käsitellä omia tunteitaan? Miten jatkaa tästä eteenpäin? Jokaisella on oma tapansa päästä yli menetyksestä. Tässä on muutamia keinoja, jotka ovat auttaneet minua. 1. Kuuntele musiikkia tai podcasteja Ensimmäisen keskenmenoni jälkeen kuuntelin David Bowien Blackstar -albumia. Vain se oli tarpeeksi synkkä ja sopi omiin synkkiin ajatuksiini. Toisen keskenmenon aikaan kuuntelin taas true crime -podcasteja. Bowien äänessä on jotakin lohduttavaa. Jopa hänen rakkausballadinsa ovat surua täynnä (lyriikat: As the World Falls Down ): As the pain sweeps through, Makes no sense for you Every thrill is gone Wasn't too much fun at all, But I'll be there for you As the world falls down Musiikki, podcastit, youtuben kissavideot... Tyyli on vapaa. Tärkeintä on saada ajatukset välillä pois murheesta. Et voi koskaan unohtaa sitä, mitä sinulle tapahtui, mutta sinä voit päästä siitä yli. 2. Puhu, kirjoita, käsittele Sinun ei tar

Keskenmenoista on aika vaihtelevasti tietoa internetin syövereissä. Toisessa lähteessä sanotaan, että 10 - 15 % raskauksista päättyy keskenmenoon, toisessa taas että 15 - 25 %. Todellisten määrien arviointi on hankalaa, koska kaikki keskenmenot eivät tule ilmi. Keskenmenon saanut henkilö ei välttämättä edes itsekään tiedä koskaan olleensa raskaana; kuukautiset vain alkavat ihan normaalisti. Joka tapauksessa yllättävän yleistähän keskenmenon saaminen on. Entä tuulimunaraskauden mahdollisuus? Toisella kerralla tuulimunaraskauden todennäköisyys on sama kuin ensimmäisellä kerralla. Kolmannella kerralla tuulimunaraskauden todennäköisyys on 20 - 40 %. Kolmannen keskenmenon jälkeen puhutaan toistuvasta keskenmenosta ja tällöin keskenmenon syitä voidaan alkaa tutkia tarkemmin. Toistuvissa tuulimunaraskauksissa syynä voi olla naisen ja miehen kromosomien yhteensopimattomuus , mutta toisinaan ( yhden lähteen mukaan n. 50 %:sta tapauksissa) syytä keskenmenoihin ei voida selvittää. Jos onge