Tuulimunavauva

Tänään oli toinen neuvolakäynti. Jännää! Näin pitkälle ei olla aikaisemmilla kerroilla päästy. Neuvolassa katsottiin läpi aiemman labrakokeen tulokset (ei mitään omituista siellä), kuunneltiin sydänääniä ja juteltiin. Kun oli sydänäänien vuoro, neuvolatäti oli ihana, kun hän sanoi "Älkää sitten säikähtäkö, tässä voi mennä hetki, ennen kuin ne saadaan kuulumaan" ja sitten saman tien kun hän löpsäytti sen sondin mun mahan päälle, niin siellähän ne oli. Hyvin kuuluivat ja tasainen jyskytys oli. Kaikki siis hyvin sielläkin. Paino oli hieman noussut, mutta ei mitenkään oudosti. Aika maltillista ollut. Juteltiin miten on mennyt ja millainen on olo. Onko on ollut tunteiden ailahtelua hormonien takia? Omasta mielestäni olen ollut aika positiivisella mielellä, yllättävänkin, ottaen huomioon miten rankkaa tämä pahoinvointi on ollut. Niin ja se pahoinvointi... Ehkä se alkaa jo hieman helpottaa. Ainakin pystyn käyttämään jo taas housuja. Aiemmin housut painoivat mahaa huonolla tavalla ja

Raskausviikko 12 meneillään ja tänään oli ultraäänitutkimus. Hieman jännitti etukäteen, sen verta huonoja kokemuksia ollut. Kaksi kertaa tullut jo aiemmin käytyä, viimeisin noin vuosi sitten, eikä kummallakaan kerralla sieltä tullut kuin huonoja uutisia. On ollut vaikea asennoitua siihen, että olen oikeasti raskaana. Siitäkin huolimatta, että käytiin siellä varhaisultrassa. Mietin vain, että ehkä se oli vain ilmavaiva tai jotain vastaavaa, eikä mikään sydän, mikä siellä välkkyi. Ehkä se sittenkin on vain tuulimuna. Mutta. Tänään näkyi kuvissa jotain ihan muuta. Näkyi pää. Kroppa. Jalat, kädet. Onko tuo pieni korvalehti? Ja tuossa nenä? Siellä ihan oikeasti on jotain. Jotain elämää. Tätä on vaikea sisäistää. Menee varmaan hetki, ennen kuin tajuan tämän. Olen niin onnellinen, etten ole ollut pahoinvoiva turhan takia. Niin, ja pahoinvointi... Se ei ole siis helpottanut vieläkään. Viikossa tulee oksennettua 1 - 2 kertaa, vähintään. Läheltäpiti tilanteita on vielä useammin. Pystyasento tunt