Tuulimunavauva

Tällä viikolla oli maanantaina neuvola. Käynti kesti sellaisen noin vartin. Eipä ollut kauheasti mitään mistä puhua, koska sokeriarvot ovat pysyneet ihan hyvällä tasolla. Mitään ylityksiä ei ole ollut nyt jo useampaan päivään, ei edes niissä paastoarvoissa. Huomaan että alan olla jo vähän väsynyt tähän. Ja kun sanon väsynyt tarkoitan tietynlaista kyllästymistä. Kypsymistä. Alan olla kypsä tähän raskauteen. Olen todellakin kypsä tähän raskausdiabetekseen. Olen kypsä töihin (lasken päiviä äitiyslomaan, nyt niitä on 6 kpl). Haluaisin jo päästä seuraavaan vaiheeseen. Raskausdiabeteskin oli alkuun sellainen hauska, uusi projekti, vaikkakin ehkä vähän ärsyttävä ja harmittava. Mutta se oli jotain tekemistä tähän loppuun. Nyt sekin alkaa menettää hohtoaan, kun arvot ovat pysyneet rajojen sisällä, enkä ole oikeastaan tehnyt asian hyväksi mitään. Olen vain syönyt aika pitkälti sitä samaa mitä normaalistikin söisin ja tökkinyt itseäni neulalla. En ole päässyt kokeilemaan mitään villejä uusia kasv

Neuvolassa tänään oli pääpuheenaiheena raskausdiabetes. Nyt pari viikkoa mittauksia otettuani olen huomannut, että ainoat ylitykset ovat tapahtuneet paastorajassa eli päivän ensimmäisessä verikokeessa. Tähän saimme nyt jotain vinkkejä: yksi välipala lisää iltapäivään lounaan ja päivällisen väliin, sekä laadukkaampi iltapala. Neuvolatäti suositteli iltapuuroa. Jatkan nyt vielä samalla mallilla kokeiden kanssa eli joka toinen päivä ja parin viikon päästä katsotaan sitten taas uudelleen miten on mennyt. Toivon mukaan ei tarvitse mitään lääkitystä kuitenkaan aloittaa. Tänään alkaa myös raskauden viimeinen neljännes. Loppu häämöttää! En tiedä olenko vieläkään oikein sisäistänyt sitä, että jossain vaiheessa tämä loppuu ja vauva aloittaa elämän masun ulkopuolella. Onneksi olo on pysynyt kohtuu hyvänä, vaikka vatsa jo hieman painaakin ja haittaa liikkumista. Eiköhän tämä tästä, pikkuhiljaa...