Neuvolakäynti vko 36

Eilen oli neuvolakäynti lääkärillä. Käytiin kaikki normiasiat: punnitus, verenpaine, sokeriarvot. Verenpainetta lupasin mittailla hieman kotioloissa, koska lääkärillä verenpaineeni näyttää aina mitä sattuu. Sokeriarvoissa ei ollut mitään sen kummempia. Yksi ylitys viikko pari sitten, mutta sekin täysin yksittäinen tapaus. Pääasiassa lukemat ovat olleet ihan raja-arvojen puitteissa. 

Uutena asiana minulla on ollut näitä harjoitussupistuksia. Ensimmäisen kerran huomasin lauantaina, että nyt vatsa on kyllä erikoisen tuntuinen. En ollut tehnyt mitään urheillullista; vain loikoilin sohvalla käsitöitä tehden ja telkkua katsellen, kun supistukset alkoivat. Supistus tuntui vain vatsan tiukkenemisena, ei kipuna, joten päättelin homman olevan vain harjoitussupistus.

Lääkäri oli samaa mieltä neuvolassa. Hän teki sisätutkimuksen ja totesi kohdunkaulan jo hieman pehmenneen, mutta kohdunkaula ei ole vielä lyhentynyt merkittävästi. Muutamia senttejä hän arvioi kohdunkaulan pituudeksi. Kyseli myös olenko huomannut vauvan pään laskeutuneen. En ole huomannut mitään sellaista. Lääkäri totesi myös, että vauva on pää alaspäin, kuten olin jo itsekin päätellyt jo aikaa sitten, samoin kuin neuvolatäti.

Kohtu on kasvanut hyvin tasaisesti alarajaa pitkin. Vauva ei siis ole mikään liian suuri, joka raskausdiabeteksessä olisi riskinä. Myös lapsivettä on riittävästi. Lääkäri päättikin, että ei ole tarvetta mennä mihinkään ylimääräisiin ultrakuvauksiin. Kaikki tuntuu rullailevan ihan mukavasti eteenpäin.

Nämä harjoitussupistukset ovat kyllä jänniä, sillä kun niitä oikein ajattelee, niin ne tuntuvat juuri siltä kuin mitä ne ovatkin; ne tuntuvat siltä kuin iso lihas jännittyisi oikein tiukaksi ja sitten hellittäisi. Tunne on aivan samanlainen kuin mitä treenatessa voi tulla. Kohtu harjoittelee h-hetkeä varten. Toivon mukaan synnytys käynnistyisi ihan itsestään. En tahtoisi joutua synnytyksen käynnistämiseen sairaalassa. Se kun voi muuttua aika säätämiseksi, jos se ei meinaa onnistua ja sitten se sairaalassa olo pitkittyy ja muuta ikävää.

Olen kuluttanut äitiysvapaatani käsi- ja askartelutöitä tekemällä. Olen virkannut pari lelua ja pienen, vaunuihin sopivan viltin. Olen neulonut pienet kintaat. Virkannut pipon, josta tuli ihan mahdottoman iso. Olen askarrellut muutamat tuttinauhat. Viimeisimpänä askartelin huovasta ja jämälangoista väkerretyistä tupsuista mobilen hoitotason päälle.

Askartelu ja käsitöiden tekeminen on kivaa, mutta lisäksi olen todennut, että jos ei halua ympäröidä vauvaansa muovikrääsällä, itse tehdyt lelut ynnä muut ovat taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Kuten nyt vaikka ne tuttinauhat: jos haluat silikoni- ja puuhelmistä tehdyn nauhan, niin näiden hinnat liikkuvat 20 - 30 eurossa. Pyöreät silikonihelmet maksavat askarteluliikkeessä n. 20 senttiä kappale. Eikä niiden naruun pujottelussa mene varttia kauempaa. Että silleen.

Jos haluat tietää, mistä saa esim. hankittua tuttinauhan tarvikkeet, niin voin suositella Pikkumurua sekä Nappikauppa Punahilkkaa. Molemmat kaupat ovat askartelijan aarreaittoja. Erilaisia helmiä on niin valtavasti, että minä en ainakaan osannut päättää, mitä niistä haluaisin, joten ostin helmiä neljän tuttinauhan verran. Noh, ainakaan tuttinauhoista ei tule olemaan puutetta!