Avoin kirje munasarjoilleni

Hei!

Tiedän, etten ole ollut yhteydessä teihin kahteen aikoihin. Oikeastaan olen vähän niin kuin yrittänyt unohtaa teidän olemassaolonne suurimman osan aikuisikääni. Olen pahoillani siitä. Mutta nyt olisi asiaa.

Ymmärrän, että teitä varmaan vähän suututtaa. Ajattelette varmaan: ensin se ei ole kiinnostunut meistä lainkaan, yrittää estää meidän luonnollisen toiminnan jollain pillereillä... Ja nyt yhtäkkiä alkaakin yllättäen kiinnostaa. Nyt kun se haluaa meistä jotakin. Ja minä ymmärrän tämän. Ihan luonnollista; ketä vain suututtaisi.

Mutta minä toivon, toivon hartaasti, että voisimme haudata erimielisyytemme ja tulla juttuun. En minä teitä vihaa. En minä halua teistä eroon. Tiedän, että yritätte parhaanne juuri nytkin. Me olemme jo saaneet tuotannon kuntoon; se on hienoa! Tästä on hyvä jatkaa. Vielä kun saisimme pienet valuvirheet laadussa korjattua, niin kaikki on täydellistä.

Olen varma, että pystymme tähän yhdessä. Me vielä nousemme tästä.

Ystävällisin terveisin,
Omistajanne