Hankala olo... ahistaa... yököttää...
Muistan kyllä edellisestä kerrasta sen verran, että jossain vaiheessa tuli sellainen epämääräinen huono olo. Mutta että se tuli näin äkkiä! Sitä en muistanut.
Aamulla kun kiipeää yläkertaan (kyllä, meidän makuuhuone on alakerrassa, keittiö yläkerrassa. Rinnetontti niin what can you do?) jalat on ihan hervotonta makaronia, kaiteesta saa pitää kiinni ihan tosissaan ja kun ylös pääsee, niin vähän jo sydän pompottaa. Yhtenä aamuna tämän urotyön jälkeen oli pakko hetkeksi mennä sohvalle makaamaan ja nostaa jalat ylös, koska iho muuttui ihan nahkeaksi ja sormet kylmiksi.
Iltaisin sohvalla istuessa on vaikea löytää hyvää asentoa. Mihin vain asentoon meneekin, niin tuntuu kuin kivi olisi mahassa, joka painaa palleaa ja ahdistaa. Kylkiasento tuntuu parhaimmalta, mutta se sitten käy pidemmän päälle niskaan. Sama yöllä; selällään nukkuminen on ihan kamalaa! Koko ajan painaa mahasta. Yöpuvun housut lensivät heti pois. Niitä ei todellakaan pysty pitämään, hiertävät ja painavat ihan kamalasti. Vapaa-ajallakin housut on ihan yliarvostettu juttu. Onneksi on etätyöt.
Ja kyllä se ihan perus pahoinvointi alkaa jo nostaa päätään. Välillä sieppaa niin kamalasti, mutta vielä olen saanut pidettyä ruuan sisällä. Viimeksi raskaana ollessa olin niin kamalan huonovointinen ja oksentelinkin jonkin verran. Yääh...
Vielä noin viikko varhaisultraan. Sen jälkeen tiedetään, miten tässä käy. Jännää...
Aamulla kun kiipeää yläkertaan (kyllä, meidän makuuhuone on alakerrassa, keittiö yläkerrassa. Rinnetontti niin what can you do?) jalat on ihan hervotonta makaronia, kaiteesta saa pitää kiinni ihan tosissaan ja kun ylös pääsee, niin vähän jo sydän pompottaa. Yhtenä aamuna tämän urotyön jälkeen oli pakko hetkeksi mennä sohvalle makaamaan ja nostaa jalat ylös, koska iho muuttui ihan nahkeaksi ja sormet kylmiksi.
Iltaisin sohvalla istuessa on vaikea löytää hyvää asentoa. Mihin vain asentoon meneekin, niin tuntuu kuin kivi olisi mahassa, joka painaa palleaa ja ahdistaa. Kylkiasento tuntuu parhaimmalta, mutta se sitten käy pidemmän päälle niskaan. Sama yöllä; selällään nukkuminen on ihan kamalaa! Koko ajan painaa mahasta. Yöpuvun housut lensivät heti pois. Niitä ei todellakaan pysty pitämään, hiertävät ja painavat ihan kamalasti. Vapaa-ajallakin housut on ihan yliarvostettu juttu. Onneksi on etätyöt.
Ja kyllä se ihan perus pahoinvointi alkaa jo nostaa päätään. Välillä sieppaa niin kamalasti, mutta vielä olen saanut pidettyä ruuan sisällä. Viimeksi raskaana ollessa olin niin kamalan huonovointinen ja oksentelinkin jonkin verran. Yääh...
Vielä noin viikko varhaisultraan. Sen jälkeen tiedetään, miten tässä käy. Jännää...