Tuiki, tuiki...

Käytiin eilen varhaisultrassa ja kyllä siellä jotain on! Pieni, päästä peppuun seitsemän milliä, vähän maapähkinän muotoinen elämän alku. Sykekin näkyi jo. Pienen pieni sydän tuikki näytöllä kuin tähti pimeällä taivaalla. Ihan on oikean kokoinen ikäisekseen ja kaikki näyttäisi olevan pienellä hyvin.

Ihan uskomaton tunne! Olin niin valmistautunut siihen, että ei siellä taaskaan mitään ole. Kun hoitaja sanoi, että sykekin näkyy, reaktioni taisi olla: "Oikeesti?!"

Kyllä, ihan oikeesti olla nyt tällä kertaa raskaana. Ehkä lähipäivinä tämä ajatus alkaa iskostua tajuntaan.

Nyt sitten odotellaan, katsellaan ja toivotaan, että kaikki etenee ihan hyvin tästä eteenpäinkin. Ei mitään hassuuksia, ei mitään yllätyksiä. Vain sellainen täysin normaali, täysin tavallinen, todella tylsä raskaus, kiitos!