Ei kahta ilman kolmatta vai kolmas kerta toden sanoo?
Keskenmenoista on aika vaihtelevasti tietoa internetin syövereissä. Toisessa lähteessä sanotaan, että 10 - 15 % raskauksista päättyy keskenmenoon, toisessa taas että 15 - 25 %. Todellisten määrien arviointi on hankalaa, koska kaikki keskenmenot eivät tule ilmi. Keskenmenon saanut henkilö ei välttämättä edes itsekään tiedä koskaan olleensa raskaana; kuukautiset vain alkavat ihan normaalisti. Joka tapauksessa yllättävän yleistähän keskenmenon saaminen on.
Entä tuulimunaraskauden mahdollisuus? Toisella kerralla tuulimunaraskauden todennäköisyys on sama kuin ensimmäisellä kerralla. Kolmannella kerralla tuulimunaraskauden todennäköisyys on 20 - 40 %. Kolmannen keskenmenon jälkeen puhutaan toistuvasta keskenmenosta ja tällöin keskenmenon syitä voidaan alkaa tutkia tarkemmin. Toistuvissa tuulimunaraskauksissa syynä voi olla naisen ja miehen kromosomien yhteensopimattomuus, mutta toisinaan (yhden lähteen mukaan n. 50 %:sta tapauksissa) syytä keskenmenoihin ei voida selvittää. Jos ongelma on kromosomeissa, käypä hoito on luovutettujen sukusolujen käyttäminen.
Vielä kolmenkin keskenmenon jälkeen uuden ja normaalisti sujuvan raskauden todennäköisyys on 60 - 70 %. Eli toivoa vielä on, vaikka siltä ei aina tunnu.
En silti uskalla lähteä kolmanteen yritykseen vauva mielessä. Parempi odottaa kolmatta keskenmenoa; silloin pettymys ei tule niin karvaana. Ja toisaalta sitten jos raskaus meneekin ihan suunnitellusti, se tulee iloisena yllätyksenä, koska odotti jotakin paljon kamalampaa.
Varmaa on se, että aion mennä yksityiselle puolelle varhaisultraan. Tuulimunaraskaus voidaan todeta varhaisultrassa jo seitsemännellä raskausviikolla, joten käytännössä melkein heti, kun raskaus on todettu, voi jo alkaa soitella ja sopia käyntiaikaa. Yksityinen puoli maksaa, mutta näkisin, että tuolle rahalle saa kyllä ihan vastinetta.
Ensinkin siitä saa mielenrauhaa. Kaikkein kauheinta tässä toisessa yrityskerrassa oli se epävarmuus. Kun verenvuoto alkoi, mieltä kalvoi epäillys, mutta mitään varmaa tietoa ei ollut. Sitä halusi toivoa, että kaikki on hyvin ja vuoto johtui jostakin ihan muusta, mutta silti pelotti ja itketti. Tuntui melkein helpottavalta kuulla, että kyse oli tuulimunaraskaudesta. Ainakin silloin ymmärsin, mistä verenvuoto johtui.
Toisekseen tässä säästää aikaa. Niin kuin puolisollenikin sanoin: hommaan tarvitaan tehokkuutta! Jos nämä kaksi tuulimunaraskautta olisi todettu ja keskeytetty jo jossain viikon seitsemän paikkeilla, vuoteen olisi mahtunut enemmän yrityskertoja kuin vain nämä kaksi. Kropallani on selvästikin pitkät piuhat; ei kannata jäädä odottelemaan sitä, että se tajuaisi lopettaa nämä tuulimunat ominpäin. Ensimmäisellä kerralla sillä ei ollut hajuakaan, mitä oli tapahtumassa, toisella kerralla sillä oli vain pieni haju.
Mutta tärkein näistä syistä on se mielenrauha. Joko sieltä tulee se tieto, että kyseessä on tuulimuna ja sitten ampaistaan tutkimusten syövereihin. Tai sitten siellä tykyttää pieni sydän.
Tärkeintä on, että me tiedämme missä mennään.
Entä tuulimunaraskauden mahdollisuus? Toisella kerralla tuulimunaraskauden todennäköisyys on sama kuin ensimmäisellä kerralla. Kolmannella kerralla tuulimunaraskauden todennäköisyys on 20 - 40 %. Kolmannen keskenmenon jälkeen puhutaan toistuvasta keskenmenosta ja tällöin keskenmenon syitä voidaan alkaa tutkia tarkemmin. Toistuvissa tuulimunaraskauksissa syynä voi olla naisen ja miehen kromosomien yhteensopimattomuus, mutta toisinaan (yhden lähteen mukaan n. 50 %:sta tapauksissa) syytä keskenmenoihin ei voida selvittää. Jos ongelma on kromosomeissa, käypä hoito on luovutettujen sukusolujen käyttäminen.
Vielä kolmenkin keskenmenon jälkeen uuden ja normaalisti sujuvan raskauden todennäköisyys on 60 - 70 %. Eli toivoa vielä on, vaikka siltä ei aina tunnu.
En silti uskalla lähteä kolmanteen yritykseen vauva mielessä. Parempi odottaa kolmatta keskenmenoa; silloin pettymys ei tule niin karvaana. Ja toisaalta sitten jos raskaus meneekin ihan suunnitellusti, se tulee iloisena yllätyksenä, koska odotti jotakin paljon kamalampaa.
Varmaa on se, että aion mennä yksityiselle puolelle varhaisultraan. Tuulimunaraskaus voidaan todeta varhaisultrassa jo seitsemännellä raskausviikolla, joten käytännössä melkein heti, kun raskaus on todettu, voi jo alkaa soitella ja sopia käyntiaikaa. Yksityinen puoli maksaa, mutta näkisin, että tuolle rahalle saa kyllä ihan vastinetta.
Ensinkin siitä saa mielenrauhaa. Kaikkein kauheinta tässä toisessa yrityskerrassa oli se epävarmuus. Kun verenvuoto alkoi, mieltä kalvoi epäillys, mutta mitään varmaa tietoa ei ollut. Sitä halusi toivoa, että kaikki on hyvin ja vuoto johtui jostakin ihan muusta, mutta silti pelotti ja itketti. Tuntui melkein helpottavalta kuulla, että kyse oli tuulimunaraskaudesta. Ainakin silloin ymmärsin, mistä verenvuoto johtui.
Toisekseen tässä säästää aikaa. Niin kuin puolisollenikin sanoin: hommaan tarvitaan tehokkuutta! Jos nämä kaksi tuulimunaraskautta olisi todettu ja keskeytetty jo jossain viikon seitsemän paikkeilla, vuoteen olisi mahtunut enemmän yrityskertoja kuin vain nämä kaksi. Kropallani on selvästikin pitkät piuhat; ei kannata jäädä odottelemaan sitä, että se tajuaisi lopettaa nämä tuulimunat ominpäin. Ensimmäisellä kerralla sillä ei ollut hajuakaan, mitä oli tapahtumassa, toisella kerralla sillä oli vain pieni haju.
Mutta tärkein näistä syistä on se mielenrauha. Joko sieltä tulee se tieto, että kyseessä on tuulimuna ja sitten ampaistaan tutkimusten syövereihin. Tai sitten siellä tykyttää pieni sydän.
Tärkeintä on, että me tiedämme missä mennään.